AATOS JA AMINE – OHJAAJAVIERAILU + KESKUSTELUTILAISUUS

Ohjaaja Reetta Huhtanen vierailee Kino Iiriksessä 22.8. klo 18.00 alkavassa Aatos ja Amine -näytöksessä.
Elokuvan jälkeen keskustelutilaisuus dokumentin aiheisiin liittyen.

Ikäraja: Sallittu
Pituus: 73 min
Ohjaus: Reetta Huhtanen
Käsikirjoitus: Reetta Huhtanen
Äänisuunnittelu: Bert Aets
Musiikki: Tuomas Nikkinen, Cassis B. Staudt
Genret: Dokumentti

Kuusivuotias Aatos ja hänen ystävänsä etsivät elämän merkityksiä pommi-iskujen ravistelemassa maailmassa.  Molenbeekin kaupunginosa Brysselissä on mediassa leimattu jihadismin pääkaupungiksi, mutta 6-vuotiaille pojille Aatokselle ja Aminelle se on tavallista kotiseutua. Pojat etsivät yhdessä vastauksia isoihin kysymyksiin. Aatos haluaa itselleen oman jumalan koska Aminella on jo Allah, mutta asiaa mutkistaa Aatoksen ystävä Flo, jonka mielestä ihmiset, jotka uskovat Jumalaan ovat tulleet hulluiksi. Aikuisten maailma keskeyttää väkivaltaisesti lasten leikit kun lähistön metroasemalle tehdään terrori-isku. Panssariajoneuvot, aseistetut sotilaat ja poliisit täyttävät kadut. Iltasadut herättävät väkivaltaisia kuvia ja jopa ystävyys joutuu koetukselle.

Nykymaailmassa, jossa rajalinjoja meihin ja muihin, “toisiin”, tehdään nimenomaan uskontojen perusteella, päähenkilön ennakkoluuloton asenne näyttää mikroskooppisessa mittakaavassa, kuinka kulttuurisilla rajapinnoilla voi aivan hyvin elää ilman mustavalkoisia jakolinjoja. Katsomme maailmaa uteliaan pojan silmin, jonka leikeissä ystävien kanssa hypitään kepeästi muslimeista kristinuskoon ja kreikan mytologiaan.

Ohjaajan sana

Kolme vuotta takaperin aloin kuulla kiinnostavia tarinoita siskoni pojasta Aatoksesta ja heidän perheensä elämästä Brysselin Molenbeekissa, kaupunginosassa, jossa suuri osa väestöstä on muslimitaustaisia. Samaan aikaan kun muu maailma rakenteli vastakkainasettelujaan, Aatos sen sijaan oli alkanut kiinnostua intensiivisesti ympäröivästä muslimiyhteisöstä, siitä miten uskonto kuului ja näkyi arjessa, eritoten hänen parhaan ystävänsä Aminen elämässä. Aatoksella oli loputtomia kysymyksiä jumalasta ja hän halusi löytää jumalan myös itselleen. Koin että jotain mielenkiintoista oli meneillään ja kuvaamaan oli lähdettävä saman tien, koska kyseinen vaihe saattoi 6-vuotiaalla olla ohi nopeastikin. Aatoksen jumalapohdinnoissa ja keskusteluissa ystäviensä kanssa tiivistyvät aikuisten maailman realiteetit ja ideologiset kysymykset. Elokuva katsoo maailmaa lasten näkökulmasta: kuinka he reflektoivat aikuisten uskomuksia ja rakentavat omaa maailmankuvaansa. Aikuiset halusin elokuvassa pitää taka-alalla.

Päähenkilöissäni Aatoksessa sekä hänen ystävissään Aminessa ja Flossa minua kiinnosti nimenomaan heidän ennakkoluulottomuutensa, joka näyttää kuinka kulttuurisilla rajapinnoilla voi aivan hyvin elää ilman mustavalkoisia jakolinjoja. Leikin lomassa saatetaan käydä väittelyitä hyvinkin perustavanlaatuisista maailmankatsomuksellisista aiheista, mutta näissä sanaharkoissa ei jaella tuomioita, vaan opitaan lisää toinen toisiltaan.

Aloitin elokuvani kuvaukset ennen Brysselin terrori-iskuja. Ne tapahtuivat kesken kuvaustemme, ja tietenkin tavallaan lavensivat aiheen pinta-alaa. Minua ei kuitenkaan kiinnostaneet iskut sinänsä, vaan se miten tapahtunut heijastui lasten maailmaan, heidän leikkeihinsä ja pohdintoihinsa.